Minä satun olemaan vähän sellaisten massiivisten ja erikoisten huonekalujen ystävä ja tykkään myös suunnitella niitä itse. Olenkin suunnitellut niitä paljonkin mutta vain jotain on voinut toteuttaa. Usein kyse on rahasta tai siitä, että niille ei valmistuessaan olisi paikkaa. Tietenkin niitä mieluusti vaikka myisi tai jopa antaisi mutta ihan joka kotiin minun suunnitelmani eivät sovi :D Eikä myöskään uskalla alkaa tekemään jos sitten tuotos menisikin suoraan roskiin kun kotia ei sille löytyisi. Niin lujaa näihin panostan ja paneudun, että tunnearvoa tulee väkisinkin.
Tämä pöytä sai innoituksensa siitä, että aloin miettimään keittiön tasoa joka olisi raffia betonia eikä mitään kiiltokiveä tai laminaatti tasoa. Se homma kariutui mielessäni heti mutta kuitenkin jotain jäi kytemään ja kun tuli tarve saada ikea pöytien tilalle jykevämpi sohvapöytä eikä sopivaa tullut heti vastaankaan niin olikin aika palauttaa mieleen tämä ajatus betonista ja pöydästä. Nyt se ajatus oli jo vähän kytenyt ja tiesin jo, että haluan siitä mahdollisimman massiivisen mutta kuitenkin liikuteltavan. Voi jo tässä kohtaa todeta, että liikuteltavuus on todella suhteellista :)
Kaikki lähti vaneerilaatikosta eli muotista (vormusta) ja samalla pöytä sai nimensä. Siitä kun piti alunperin tulla 8cm paksu mutta lopulta päädyin jykevämpään 10cm paksuuteen joka antaisi massiivisuudelle aivan uudet raamit. Tästä 10cm mitasta tuli pöydän nimi "kymppi". Se myös antoi muille mitoille tarkan suunnan. Pöydän mitat oli saatava sopimaan tuohon nimeen jolloin siis mitoiksi tuli tasan 1m x 1m. Kaikki on oltava ykköstä ja kymppiä ja kympillä jaollista tai muuten teema kuolee. Tuosta 10cm x 1m x 1m laatikosta kaikki siis alkoi.
Joku jo ihmettelee mitä tuo vaneri tuolla pohjalla tekee tai nuo puut tuossa poikittain. Halusin saada betoniin upotettua lasin ja sen alle halusin kaksi puuta jotka kulkivat poikittain pöydän halki. Ne oli kaikki suunniteltava tässä kohtaa koska kohta tuo valettaisiin täyteen betonia.
Vähän väliä oli vuorossa hyvä puhdistus jottei pöytää pilaisi sahanpurut ym. Seuraavaksi olisi vuorossa vielä yksi silaus joka liittyy jalkojen kiinnitykseen.
Tässä sitä viimesilausta nyt on kokonainen kannullinen. Taas nimittäin pääsin tekemään sitä josta nautin eli käyttämään innovatiivisuutta ja mielikuvitusta jotta saisin haluamani kiinnityksen jaloille. Nimittäin järeät pultit. Miten tämä mehukannu ja mukit siihen liittyy?? No kannu on tietenkin muijalle lahja mutta sen ostoon oli syy jota en viitsinyt sen tarkemmin hänelle kertoa. Nimittäin nuo mukit jotka olivat juuri oikean mallisia ja halkaisijaltaan riittäviä M22 mutterille ja prikalle.
Mukeista tuli nimittäin tärkeä osa tuota vormua. Niitä madallettiin sopivasti ja sen jälkeen ruuvattiin vormun pohjaan kiinni. Näin betoniin jäisi noiden mukien mukaiset kuopat. Tässä kohtaa onkin kiva mainita, että tuo lasin upotusta varten oleva vaneri jää tasan 10cm reunoista ja myös jalat tulevaisuudessa olisivat 10cm sisennyksellä pöydän alla. Eli tuo nimi "kymppi" pysyi mielessä koko ajan.
Sitten voitiinkin jo aloittaa valaminen. Pöytää kiertää kahdessa eri kerroksessa raudoitus joka on erikseen pöydän kehällä vain pari senttiä pinnasta ja toinen kierros parisenttiä pohjasta ja lisäksi kaksi raudoitusverkkoa kahdessa tasossa. Näin pöytä tulee olemaan todella kestävä. Tuo finfoam (uretaanilevy) jota tuossa näkyy laitettiin pöytään hillitysti sitä varten, että se keventää pöytää. Betonia nimittäin menee juuri tuon levyn tilavuuden verran vähemmän ja se betoni on tässä se painava osa. Betoni painaa noin 2400kg / 1m3 eli kovin keveästä tavarasta ei ole tässä kyse.
Valu tehtynä ja nyt odotellaan jotta betonin pinta kuivuu sen verran, että se on valmis hierrettäväksi ja liipattavaksi (saadaan siis tasoitettua pinta tasaiseksi). Tämä on toki pöydän alapinta mutta silti sen pitää olla siisti. Niin se vain on, että ei koskaan kannata tehdä tahallaan huonoa vaikka kukaan ei koskaan näkisi, lämmittää se ainakin omaa mieltä kovasti. Tässä muuten on hyvä mainita, että nuo puut jotka ovat vormun ja styroksi paalin välissä ovat myös tarpeen. Ne nimittäin tasaavat pohjaa jotta betonin painosta mikään ei pääsisi vääntymään tms.
Pöytä on kuivunut pari päivää ja vormua voitiin jo vähän purkaa. Vielä ei kannata liikaa innostua purkamisen kanssa koska puuta vasten olleet pinnat ovat vielä kosteita. Vormun reunat vain otettiin pois jotta se pääsee kuivumaankin paremmin. Ja muuten, hyvältä näyttää.
Sitten oli vuorossa suunnitella jalat. Mistäs muustakaan kuin betonista. En voinut sietää ajatusta, että tähän sotkettaisiin jotain muita materiaaleja kuin nämä mitä on. Puutakaan ei tavinnut olla yhtään enempää tässä vaiheessa. Jaloille siis piti myös tehdä vormut ja lisäksi näihin vormuihin upotin reijitetyt lattaraudat joihin myöhemmin joskus voi kiinnittää hyllyn. Näin ne pysyvät betonissa sen kuivuttua takuulla kiinni. Oli välillä jo mielessä ruuvata ne tms mutta tämä on paljon paljon parempi keino. Jalkojen mitat oli muuten 10cm x 10cm ja pituutta on 30cm eli tasaluvuilla pelataan edelleen ja se lämmitti mieltä kovasti.
Jalat tuli ohimennen valettua ja niihin upotin vielä valaessa nuo 22mm pultit jotta ne sitten saa pöytään aikanaan kiinni. Vormutkin purin jo seuraavana päivänä koska tämän kokoiset valut kuivuvat aika nopeasti ja purkaessa vormu ympäriltä varovasti kuivuminen vielä nopeutuu. Itse olin jälleen todella tyytyväinen.
Pöytäkin lopulta käännettiin nurinpäin ja varovasti naputeltiin vormun kansi / pohja irti. Oli erittäin tiukassa mutta lopulta lähti ja kaikki säilyi ehjänä. Harmiksi tosin nuo kupit jäivät pöytään kiinni. Ne sai kuitenkin rikkomalla helposti irti ja montuista tuli todella hyvät. Niiden pohjalle sitten porasin vielä 25mm betoniporalla reiät pultteja varten. Onneksi jo raudoituksen kohdalla huomioitiin nämä asiat jotta raudat eivät olleet porauksien kohdalla.
Pöytä oli vielä hienompi kuin odotinkaan koska siinä oli sellaista raffiutta mitä olin toivonutkin mutta mihin ei pysty vaikuttamaan eikä sitä edes näe ennenkuin vormu on kokonaan purettu. Puiden vieressä vähän oli kraatereita kun puut imeneet betonista kosteutta ja kuivattaneet sitä nopeammin kuin muualta. Niistä en kuitenkaan murehtinut koska pöytään tulisi lakka ja se peittäisi nämä ongelmat.
Myös lasia piti sovittaa monta kertaa sillä se oli teetetty aivan millilleen mittaan joka siis oli 80 x 80 kun molemmilla puolilla on tuo 10cm kehä. Pienet betonissa olevat hiekanjyvätkin tekivät kiusaa mutta ne hiottiin tai oikeastaan hinkattiin erilaisin työkaluin pois ja soviteltiin lasia kunnes vihdoin se sopi. Nuo paperin palat tuolla alla estivät ettei lasi mene aivan pohjaan asti jolloin sen saa vielä helposti pois. Tai ettei lasin alla olevat epäpuhtaudet tee siihen naarmua yms. Lasina on karkaistua 6mm lasia.
Jalat paikallaan. Mutterit jäivät niin noihin monttuihin juuri kuten olin ajatellutkin. Joskus onnistuu joskus ei ja nyt onnistui. Mittasuhteet olivat myös suorastaan täydelliset, näemmä kun käyttää 10 jaollisia asioita ja tarkkoja mittoja useilla kympeillä tulee hyvää jälkeä. Pitääpä muistaa tämä tulevissakin suunnitelmissani.
Lakka oli pelottavan näköistä kun se oli vitivalkoista vielä tuossa purkissa ollessaan (kirkasta sen piti olla) mutta onpa näitä tullut vastaan ennenkin. Siis lakkoja jotka purkissa ovat aivan eri kuin kuivuneina pinnassa. Tämä oli Tikkurilan Aquakoattia joka on täysin betonille tarkoitettua lakkaa ja sävyttämättömänä kirkasta. Lakkaaminen oli tuskainen prosessi sillä se oli kuin olisi erikeeperiä levitellyt lakan sitkeyden takia ja toinen tuska tuli siitä kun se oli valkoista kuin maali. Kuivutuaan se kuitenkin alkoi muuttua läpinäkyväksi, huh.. Lakkaus ei silti aivan onnistunut kuten halusin vaan se jäi paikoin kovin valkoiseksi ja lakka siis vaalensi pöytää jonkun verran mutta olinkin omaksi ihmetykseksi ihan tyytyväinen siihen. Pääasia lakalla kuitenkin oli se, että se pitää betonin reunat, nurkat ym kunnossa. Muuten tuollaiset kohdat olisivat toivottoman hauraita ja lisäksi betoni myös pölyää ikävästi aina kosketellessa. Sellaista ominaisuutta ei kaipaa huonekalulle.
Lakattu pöytä ei paljoa kummemmalta näytä muutakuin vähän kiiltoa tuli mikä on hyvä asia. Hioin kuitenkin lakkausta sen kuivuttua tahallaan pikkuisen jotta sain hieman kiiltoa vähennettyä. Ideana oli ehkä sellainen puolikiiltävä pinta eikä täyskiiltävä. Näin se kävi hyvin. Pöydän kuljettaminen kotiin tulisi olemaan viimeinen tuskien taival. Siitä otettiin jälleen jalat pois ja laitettiin auton perään ja sitten kotia kohti. Ovesta pääsyyn tarvittiin kahvat jotka tehtiin vahvasta jenkatangosta ja muttereista. Onneksi oli nuo pultinreijät jo valmiiksi joihin sitten kahvat saatiin asennettua. Lopulta pöytä sitten taas kotona styroksipaalin ja autopukkien avulla kasattiin ja saatiin paikalleen jopa melko helposti. Painoa on arviolta jalkoineen reilu 200kg (jalat on yhteensä jo vajaa 60kg). Ei tätä pöytää siis niin sanotusti "kakarat kuljettele".. Eikä sitä myöskään kukaan enää käske siirtämään kovin heppoisen syyn takia. Se on siinä missä on ja pysyy vaikka muksut joskus koittaa tuuppia ja siitä saakin itseasiassa joka kerta ylimääräistä iloa. Se on tämän kalusteen hienous sen lisäksi, että se ei vain näytä betoniselta sohvapöydältä vaan se tosiaan ON betoninen sohvapöytä :)
Näin. Tässä se nyt seisoo paikallaan noin 2-3vk jälkeen. Joskus vielä siihen kehitän hyllyn kunhan saan käsiini jotain arvokasta tai vanhaa jalopuuta tai muuten vaan näyttävän liimalevyn. Noita kannessa olevia puuosia saatan myös vielä joskus petsata mutta nyt olen tyytyväinen tilanteeseen. Pöytä on järeä ja raffi!
Hyllynteline on valmiina kun hylly löytyy :) Lasikin on kolossaan niin että ei pois millään muulla kuin irroittamalla jalan ja pultin reiästä altapäin työntämällä.
Kyllä olis kiva kuulla muidenkin projekteja tai mielipide tästä, hullua vai ei :)
Jos kiinnostuit jostain blogilla muista tykätä facebookissa (oikealla ylhäällä on nappula) niin saat jatkossakin tiedon kun tulee jotain uutta :) . Pelkästään tästä tekstistä tykkäät helposti tuossa alla olevan napin painalluksella. Loppuun vielä suuri kiitos kun lueskelit.
